menopaussi
Uusi osoite: www.menopaussi.net

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2003
 
Peacemaker

Mitä tehdä, kun kuulet naapurissa käytävän sisällissotaa, jossa paukkuu, kolisee, mätkähtelee, kolahtelee, tömähtelee huudon ja nimittelyn säestyksellä. Misu ja Ben viittasivat eilen näiden näkemyserosotien jälkiseurauksiin, mutta mitä teet, kun sota on naapurissa kuumimmillaan. Ei haluaisi nolostuttaa tuttua menemällä väliin, mutta entä jos siellä tarvittaisiin apua. Entä jos saa itse turpiinsa, tai yllyttää toisen uhotekoihin ärsyttämällä juuri sen ratkaisevan kynnyksen yli. Kuuntelua, epäröintiä, paluu takaisin omaan turvaan, uusi kurkistus rappukäytävään. Ottelu tuntuu kovenevan. Ei, kyllä nyt on mentävä väliin. Puhelin taskuun, koira omaan makkariin, ettei käy kiinni, ja ovikellon soitto. Hiljaisuus. Toinen soitto. Hiljaisuus.

Joko siellä tehtiin ruumiita? Mikä nyt teen? Peräännyn naapurin ovelta, mutta onneksi oven lukko rapisee ja ovi raottuu. Itkuinen nuori mies raottaa ovea.
”Minä vaan tuolta naapurista, että tarvitaanko täällä apua.”
- ”Sori, meillä on vaan pientä erimielisyyttä, ei tässä mitään.”
”Onko rouva myös kunnossa?”
- ”Mari, tuutsä käymään täällä?” Reippaan, koskemattoman ja itsetietoisen näköinen nuori nainen ilmestyy näköpiiriini. Ei itkun tai lyömisen jälkiä, ei mitään viitteitä siitä, että hän kärsisi mitenkään.
”Okei, mä tästä lähdenkin. Koettakaa pärjäillä”

Riita ei jatku enää. Hiljaisuus laskeutuu taas rappukäytävään. Muistikuva itkuisesta nuoresta miehestä ja jäätävän etäisestä nuoresta naisesta jää askarruttamaan. Kumpi siellä kärsii enemmän.

Tunsin joskus pariskunnan, joka sittemmin erosi väkivallan vuoksi. Mies sai paistinpannusta kasvotuntumaan useamman kerran. Mies haki lopulta vaarattomampaa seuraa ja eron. Nainen jatkoi vainoamistaan ulottaen sen myös miehen uuteen vaimoon. Ero näissä jutuissa on yleensä seurauksena ennemmin tai myöhemmin, mutta eihän se rakkaus heti ensimmäiseen iskuun kuole, ei vaikka haluaisi. Mukaan tulevat vielä häpeä sekä usko toisen lupauksiin. Mutta jossain vaiheessa loppuu tietysti uskokin. Aina rakkauden kuoleminen kuitenkin koskee yhtä paljon. Jossain vaiheessa. Kuollutta ei koske mikään. Ei ihmistä eikä tunnetta. Useammin se saisi olla kuitenkin se tunne. Se kuollut.

Comments: Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours? Weblog Commenting by HaloScan.com