menopaussi
Uusi osoite: www.menopaussi.net

keskiviikkona, lokakuuta 29, 2003
 
Vaatteet on mun aatteet

Aamulla ensilenkillä koiran kanssa huomasin, että on järjettömän liukasta ja koska minulla oli keliin sopimattomat korkeakorkoiset kengät, arvatkaa, vaihdoinko kengät töihin lähtiesssäni. No en vaihtanut. Lähdin vaan hiukan aikaisemmin, jotta ehdin sipsutella säällisessä ajassa sievästi bussipysäkille. Nilkkureissani on 7-senttiset kapaet korot (korkeammissa ei varpaani ylety maahan), makea kärki ja ne viestittävät kantajansa naisellisuutta ja ajan hengessä kiinni olemista. Niillä on siis tärkeä tehtävä. Jos joku nyt luulee, että pidän hankalakulkuisia korkeita korkoja, koska miehet niistä kuulemma tykkäävät, on minun tuotettava pettymys: pidän niitä yksinkertaisesti siksi, että ne ovat niin makean näköiset.

Olen jonkinasteinen kenkäfriikki. Omistan kyllä yhdet järkevät, lämpimät, helppokulkuiset talvikengät, mutta pidän niitä vain pimeällä koiran kanssa kulkiessa. Mitä siis haluan kertoa sillä, että käytän hengenvaarallisia korkokenkiä. Osa kumpuaa tietysti pienestä koostani, jokainen lisäsentti korottaa hiukan itsetuntoa, ja korkokengissä ryhtikin oikenee kuin itsestään, askel on naisellisen letkeää ja niillä kävellessä voi nauttia siitä naiseuden hienoisesta etuoikeudesta, jota miehellä ei ole. Voi tuntea olevansa nainen. Kengillä sen voi tehdä hienovaraisemmin kuin vaatteilla, joilla sitten kerrotaan rautalankamallilla, millä mielellä tänään ollaan.

Vaatteeni ovat aina enemmän tai vähemmän mustia, sillä viihdyn mustissa. Mustiin pukeutunut ei ole koskaan huutomerkkinä ihmisjoukossa, vaan voi tarkkailla huomaamattomana sivusta. Musta on myös käytännöllistä, sen kanssa sopii melkein mikä tahansa väri, jolla voi sitten halutessaan kertoa mielialansa. Mustiin pukeutuu toisaalta ja toisaalta -ihminen: haluaa sulautua, mutta toisaalta erottua. Mustiin pukeutuja kertoo pienillä, osin huomaamattomilla yksityiskohdilla jotain, joka on tarkoitettu vain toisen samanmielisen ymmärrettäväksi.

Joitakin vuosia sitten, kun uutena työntekijänä minun aatteitani ei vielä kukaan tuntenut, olin hiukan hämmentynyt työtovereiden ja asiakkaiden arvokkaan kunnioittavasta käytöksestä. Ajattelin, että onpa täällä vanhanaikainen ja jäyheä henki, kunnes eräs vanhempi ystävällinen herrashenkilö tuli kättelemään ja sanoi: "Otan osaa."
Comments: Lähetä kommentti

This page is powered by Blogger. Isn't yours? Weblog Commenting by HaloScan.com